Vapaa-aika

On helppoa olla samaa mieltä,
on helppoa olla mieletön,
vaan enemmän löytää kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön.

(Juice Leskinen, Toisinajattelija)

Ja niinhän me teemme...
...Me poikkeamme poluilta ja usein...

Työpäivän jälkeen ja varsinkin viikonloppuisin teemme pitkiä lenkkejä metsään. Meille ei riitä valmiiksi metsään tallatut polut, vaan etsimme siellä omat tiemme joita pitkin kulkea.
Me nautimme luonnon suomasta vapaudesta sekä hiljaisuudesta...
Tosin, kun syksy lähestyy, niin silloin alkavat metsälenkit vähentyä ja siirrymme "väljemmille" teille  kulkemaan, ei enää mennäkään pitkin poikin metsää mättäältä toiselle. Emäntä höpöttää silloin aina jotain hirvikärpäsistä, joita hän tunnustautuu inhoavansa aivan liikaa. Ilmojen kylmetessä syksymmällä palaamme kuitenkin takaisin metsään lenkkeilemään ja siinä samalla on sitten mukava napostella marjoja: mustikoita, metsämansikoita ja puolukoita.

Talviaikaan tarvomme taas polkuja pitkin tai välillä tallaamme omat polkumme kahlailemalla umpihangessa. Kuulemma tekee hyvää lihaksille ja kunnolle. Mutta tarkoittaako emäntä tuolla sanomisellaan omia vai kenen lihaksia ja kuntoa? Gami kuitenkin menee suht reippaasti eteenpäin, mutta emäntä puuskuttaa perässä naama punaisena ja hokee "odota, odota , en mie ehdi... "

Kesällä nautimme auringosta ja aina mahdollisuuksien mukaan uimisesta sekä kahlailemisesta. Varsinkin Kimpura tunnustautui varsinaiseksi vesipedoksi, joten heikäläinen oli varsin innokkaana heti uimassa kuumalla kelillä. Gami ja Siru tyytyivät yleensä vain kahlailemaan... Molemmille on kyllä käynyt sen verran hölmösti aikaisemmin, että ovat saaneet tehdä tuttavuutta veden kanssa lähemmin: molemmat tipahtamalla laiturilta ollessaan liian uteliaita! Mutta todistetusti ovat kyllä molemmat myös erehtyneet kertaalleen uimaan...

Eli suurimmalta osin hoidamme kuntoamme lenkkeilemällä metsässä vaihtelevassa maastossa hyppien mättäältä toiselle ja välillä kulkien polkuja pitkin. Ennen muinoin välillä koirat riehuivat keskenään ja välillä juosten emännän heittämien käpyjen perässä. Nykyään Gami tyytyy vain yksin hillumaan mättäältä toiselle saaden välillä porokoira-hepuleita tai juoksemalla emännän heittämien käpyjen perässä. Tosin jos joskus tulee kiva koirakaveri lenkille matkaan, osaa Gami kyllä ottaa heikäläisen kanssa ilon irti riehumalla ja leikkimällä.

Osaamme kyllä nauttia elämästämme myöskin vain rentoutumalla. Gami luultavastikin vetelee sikeitä sillä aikaa, kun emäntä on töissä, mutta joskus on kyllä kodin siisteys kertonut aivan muuta, kun emäntä on tullut takaisin kotiin... Pehmolelut ovat saaneet kyytiä, samoin sohvan irtotyynyt...

Emännällä on tapana käyttää Gamia myöskin eläinfysioterapeutilla tai urheilukoirahierojalla hierottavana aina tarpeen tulleen. Yleensä ennen ja jälkeen treeni / kisakauden, mutta välillä myös silloin, kun katsoo aiheelliseksi. Aika ajoin hän itsekin hieroo, kun huomaa jotain poikkeavaa liikkeissä tai muutoin vain haluaa hemmotella ja pitää hyvänä.

Lisäksi emäntä kasvattaa erikseen kuntoaan Gamin kanssa harrastamalla cani-crossia kiitettävän säännöllisen epäsäännöllisesti...