Lapinporokoira Gamin ja keeshond Ilon kotisivut


Selain ei tue sisäisiä kehyksiä, tai sen asetukset estävät sisäisten kehysten näyttämisen.
Agility eli koirien esteratakilpailu on laji, jota voi harrastaa kuka tahansa. Se on avoin kaiken rotuisille koirille, myös sekarotuisille. Agilityssä menestyminen edellyttää koiralta yhteiskuntakelpoisuutta, hyvää fyysistä kuntoa, toimintakykyä ja ennen kaikkea hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa. Agility on koiraurheilu, jossa liikunnallisuus on tärkeää. Säännöllisesti kilpailevan ohjaajan on jaksettava panostaa myös omaan kuntoonsa. lähde: Suomen Kennelliitto HUOM! Kuvia ei anneta virtuaalikenneleiden käyttöön! kuvat © Miia Sihvonen	Agility Gamin kanssa aloitimme agilityn jatkokurssin heinäkuussa 2006 Hukka-Putkessa. Seitsemän kertaa ehti emäntä käydä Gamille opettamassa esteitä itsenäisesti, kertaalleen kokeiltiin myös ratana toisen seuran kentällä, ennen kuin mentiin jatkokurssille jatkamaan opiskelua... Harjoituksen vuoksi kävimme myöskin möllikisoissakin kilpailun ulkopuolisina muutamaan otteeseen, mutta heti ensimmäisellä kerralla tulikin läpäistyä ns. tasokoe, joten jo tulevaksi talveksi oli Gamilla treenipaikka tiedossa ohjatussa ryhmässä. Naksuttimen kanssa edistyttiin todella paljon ja yllättävän lyhyessä ajassa! Nopeasti Gami omaksui kaikki uudet asiat -tavallaan välillä jopa ihan huomaamatta. Ensimmäisen virallisen kisansa Gami kävi v.2007 maaliskuussa ja jo elokuussa Gami oli siirtynyt 3-luokkaan. Gami vaikuttaa varsin kivalle agilitykoiralle, koska se on varsin ratavarma ts. ei pudottele rimoja ja kontaktit ottaa hyvin, kuten myös kääntyy pienessäkin tilassa ilman ongelmia. Pujotteluun osaa mennä itsenäisesti vaikeahkoistakin kulmista, pimeästä kulmasta löytää tiensä putkeen, osaa irtaantua ja muutoinkin Gamin meno on varsin sujuvaa - ainakin treeneissä. Kisatilanteet ovat täysin asia erikseen... Kisatilanteissa osaa Gamilla olla motivaatio hukassa totaalisesti, tosin tähän varmastikin vaikuttaa paljolti itse emäntä. Gami lukee emäntää ja heikäläisen mielialaa kuin avointa kirjaa, joten sen mukaan sitten heikäläinen radalla toimii. Ja jos jonkun radan jälkeen emäntä näyttää harmistumisensa Gamille, ei seuraavalle radalle oikeasti kannattaisi mennä, koska Gami ottaa sen niin totaalisesti itseensä ellei tilannetta saa nollattua siinä välissä. Lisäksi kovilla helteillä kannattaisi kisat jättää suosiolla väliin, koska silloin Gamilla ei ole menohaluja, vaan kuumuus tekee tehtävänsä. Myöskin lihaskunto pitää muistaa Gamilla pitää kunnossa ja varsinkin selkä hoidettava hyvin. Jos hivenenkin alkaa selkä ja takaosa kipeytymään, niin se heti vaikuttaa Gamin menohaluihin. Gamillahan meni tapaturmaisesti si-nivel lukkoon v.2007 lopussa ja sen myötä lonkka vinoon ja selkä kipeytyi. Asiaa ei heti tajuttu, eikä koira näyttänyt kipuaan millään tavalla, joten ehti vierähtää useampi kuukausi ennen kuin tuo selvisi osteopaatilla. Paikat kyllä Gamilla saatiin kuntoon ja suoriksi, mutta herkästi vielä nykyäänkin jumiin lihaksiltaan menee... Gami on yllättävän herkkä kintuistaan ja maaperän tukevuudesta. Se tuli todettua, kun huonolla puomilla erehdyttiin kerran menemään ja se notkuikin keskeltä. Sen jälkeen jonkin aikaa jouduimme tosissaan töitä tekemään, että herra menisi puomille, vaikka siihen asti oli puomi ollut suosikkieste. Kehitystä on Gamille tullut entisestään, mutta myös takapakkeja. Näistä kaikista vain oppii, varsinkin emäntä. Keinua ja puomia olemme joutuneet uusiksi opiskelemaan ajan kanssa, kiitos epämiellyttävien kokemusten, mutta näistäkin on jo ohi päästy suurimmalta osin. Uusilla vierailla esteillä vielä Gami harkitsee tarkkaan, että uskaltaako niille mennä eli varmuutta vielä lisää kaivataan. Yhdessä vaiheessa suurin ongelmamme oli se, että kisatilanteessa pillin vihellyksen jälkeen kehänauhan sisällä, koiruus oli yhdistänyt asiat: pilli = ei palkkaa pitkään aikaan = eipä voisi vähempää kiinnostaa. Joten jatkossa pyrimme siihen, että koiruus pysyy liikkeellä koko radan ajan ilman pysähtelyjä ja matkakin sujuisi radalla joutuisasti. Avitamme tätä sillä, että teemme yleensä lentävän lähdön. Gamia ei yleensä voi jättää odottamaan ensimmäisen esteen taakse, koska silloin heikäläiseltä lähtee motivaatio koko touhuun. Muutoinkin virheen tullessa ja sen korjauksessa Gami ottaa herkästi itseensä ja kadottaa motivaationsa. Muistaisi vain emäntäkin vielä koko ajan pitää radalla ääntä ja kehua koiraa jopa virheiden aikana, eikä varsinkaan alkaisi korjaamaan niitä virheitä! Gami kisaa maxi 3-luokassa, josta saavutuksena on Piirinmestaruus-pronssia v.2008 sekä Piirinmestaruus v.2009 tuloksia Ilo opiskelee nykyään kilpailevien/kisavalmiiden ryhmässä kesäkauden, jonne pääsyvaatimuksena oli tasokokeen suorittaminen hyväksytysti. Tuleva kesä näyttää, että mikä on agilityn tulevaisuus ilon kanssa. Silloin on viralliset luustotarkastukset ja niiden tuloksista riippuu paljolti se, että jatkammeko kisakentille ollenkaan vai olemmeko vain harrastepuolella, koska koiruus on pieni maksi ja maksikoirakoiden hyppyjen rimat ovat tunnetusti varsin korkealla... Talvikauden hallitreeni oli varsin tuloksellinen kakaran koulutuksen suhteen. Pääosin harjoittelimme omassa ylhäisessä yksinäisyydessä, mutta välillä saimme seurakaverin kanssamme treenaamaan. Esteet Ilo on oppinut hyvin, mutta vielä luonnollisestikin niiden opiskeluun panostetaan, jotta saadaan lisää estevarmuutta. Edelleen treeneissä rimakorkeus on medikoirakoiden korkeudessa, mutta korotamme niitä joskus myöhemmin maksiin. Myöskin treenin alla ovat nykyään itsenäinen työskentely ts. irtaantuminen, jotta emännälle ei nyt ihan niin hirvittävän kiire tulisi aina kakaran perään... Ilo on nopea oppimaan ja varsin vauhdikas kaveri, joten Ilon myötä emäntäkin pääsee opiskelemaan uusia ohjauskuvioita. Mielenkiinnolla odotamme, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta lupaavalle ainakin tällä hetkellä näyttää! Ja pidämme peukkuja, että terveystarkastukset ovat ok.

Siru©Antti Karppinen (putki, pujo)/ Gami©MiiaS / Kimpura©Jari Paananen (A-este)

Agility eli koirien esteratakilpailu on laji, jota voi harrastaa kuka tahansa. Se on avoin kaiken rotuisille koirille, myös sekarotuisille. Agilityssä menestyminen edellyttää koiralta yhteiskuntakelpoisuutta, hyvää fyysistä kuntoa, toimintakykyä ja ennen kaikkea hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa.
Agility on koiraurheilu, jossa liikunnallisuus on tärkeää. Säännöllisesti kilpailevan ohjaajan on jaksettava panostaa myös omaan kuntoonsa.

lähde: Suomen Kennelliitto

HUOM!
Kuvia ei anneta virtuaalikenneleiden käyttöön!
kuvat © Miia Sihvonen

Agility

Gamin kanssa aloitimme agilityn jatkokurssin heinäkuussa 2006 Hukka-Putkessa. Seitsemän kertaa ehti emäntä käydä Gamille opettamassa esteitä itsenäisesti, kertaalleen kokeiltiin myös ratana toisen seuran kentällä, ennen kuin mentiin jatkokurssille jatkamaan opiskelua...
Harjoituksen vuoksi kävimme myöskin möllikisoissakin kilpailun ulkopuolisina muutamaan otteeseen, mutta heti ensimmäisellä kerralla tulikin läpäistyä ns. tasokoe, joten jo tulevaksi talveksi oli Gamilla treenipaikka tiedossa ohjatussa ryhmässä. Naksuttimen kanssa edistyttiin todella paljon ja yllättävän lyhyessä ajassa! Nopeasti Gami omaksui kaikki uudet asiat -tavallaan välillä jopa ihan huomaamatta. Ensimmäisen virallisen kisansa Gami kävi v.2007 maaliskuussa ja jo elokuussa Gami oli siirtynyt 3-luokkaan.
Gami vaikuttaa varsin kivalle agilitykoiralle, koska se on varsin ratavarma ts. ei pudottele rimoja ja kontaktit ottaa hyvin, kuten myös kääntyy pienessäkin tilassa ilman ongelmia. Pujotteluun osaa mennä itsenäisesti vaikeahkoistakin kulmista, pimeästä kulmasta löytää tiensä putkeen, osaa irtaantua ja muutoinkin Gamin meno on varsin sujuvaa - ainakin treeneissä. Kisatilanteet ovat täysin asia erikseen... Kisatilanteissa osaa Gamilla olla motivaatio hukassa totaalisesti, tosin tähän varmastikin vaikuttaa paljolti itse emäntä. Gami lukee emäntää ja heikäläisen mielialaa kuin avointa kirjaa, joten sen mukaan sitten heikäläinen radalla toimii. Ja jos jonkun radan jälkeen emäntä näyttää harmistumisensa Gamille, ei seuraavalle radalle oikeasti kannattaisi mennä, koska Gami ottaa sen niin totaalisesti itseensä ellei tilannetta saa nollattua siinä välissä. Lisäksi kovilla helteillä kannattaisi kisat jättää suosiolla väliin, koska silloin Gamilla ei ole menohaluja, vaan kuumuus tekee tehtävänsä. Myöskin lihaskunto pitää muistaa Gamilla pitää kunnossa ja varsinkin selkä hoidettava hyvin. Jos hivenenkin alkaa selkä ja takaosa kipeytymään, niin se heti vaikuttaa Gamin menohaluihin. Gamillahan meni tapaturmaisesti si-nivel lukkoon v.2007 lopussa ja sen myötä lonkka vinoon ja selkä kipeytyi. Asiaa ei heti tajuttu, eikä koira näyttänyt kipuaan millään tavalla, joten ehti vierähtää useampi kuukausi ennen kuin tuo selvisi osteopaatilla. Paikat kyllä Gamilla saatiin kuntoon ja suoriksi, mutta herkästi vielä nykyäänkin jumiin lihaksiltaan menee...
Gami on yllättävän herkkä kintuistaan ja maaperän tukevuudesta. Se tuli todettua, kun huonolla puomilla erehdyttiin kerran menemään ja se notkuikin keskeltä. Sen jälkeen jonkin aikaa jouduimme tosissaan töitä tekemään, että herra menisi puomille, vaikka siihen asti oli puomi ollut suosikkieste.
Kehitystä on Gamille tullut entisestään, mutta myös takapakkeja. Näistä kaikista vain oppii, varsinkin emäntä. Keinua ja puomia olemme joutuneet uusiksi opiskelemaan ajan kanssa, kiitos epämiellyttävien kokemusten, mutta näistäkin on jo ohi päästy suurimmalta osin. Uusilla vierailla esteillä vielä Gami harkitsee tarkkaan, että uskaltaako niille mennä eli varmuutta vielä lisää kaivataan.
Yhdessä vaiheessa suurin ongelmamme oli se, että kisatilanteessa pillin vihellyksen jälkeen kehänauhan sisällä, koiruus oli yhdistänyt asiat: pilli = ei palkkaa pitkään aikaan = eipä voisi vähempää kiinnostaa. Joten jatkossa pyrimme siihen, että koiruus pysyy liikkeellä koko radan ajan ilman pysähtelyjä ja matkakin sujuisi radalla joutuisasti. Avitamme tätä sillä, että teemme yleensä lentävän lähdön. Gamia ei yleensä voi jättää odottamaan ensimmäisen esteen taakse, koska silloin heikäläiseltä lähtee motivaatio koko touhuun. Muutoinkin virheen tullessa ja sen korjauksessa Gami ottaa herkästi itseensä ja kadottaa motivaationsa. Muistaisi vain emäntäkin vielä koko ajan pitää radalla ääntä ja kehua koiraa jopa virheiden aikana, eikä varsinkaan alkaisi korjaamaan niitä virheitä!

Gami kisaa maxi 3-luokassa, josta saavutuksena on Piirinmestaruus-pronssia v.2008 sekä Piirinmestaruus v.2009
tuloksia

Ilo opiskelee nykyään kilpailevien/kisavalmiiden ryhmässä kesäkauden, jonne pääsyvaatimuksena oli tasokokeen suorittaminen hyväksytysti. Tuleva kesä näyttää, että mikä on agilityn tulevaisuus ilon kanssa. Silloin on viralliset luustotarkastukset ja niiden tuloksista riippuu paljolti se, että jatkammeko kisakentille ollenkaan vai olemmeko vain harrastepuolella, koska koiruus on pieni maksi ja maksikoirakoiden hyppyjen rimat ovat tunnetusti varsin korkealla...
Talvikauden hallitreeni oli varsin tuloksellinen kakaran koulutuksen suhteen. Pääosin harjoittelimme omassa ylhäisessä yksinäisyydessä, mutta välillä saimme seurakaverin kanssamme treenaamaan. Esteet Ilo on oppinut hyvin, mutta vielä luonnollisestikin niiden opiskeluun panostetaan, jotta saadaan lisää estevarmuutta. Edelleen treeneissä rimakorkeus on medikoirakoiden korkeudessa, mutta korotamme niitä joskus myöhemmin maksiin. Myöskin treenin alla ovat nykyään itsenäinen työskentely ts. irtaantuminen, jotta emännälle ei nyt ihan niin hirvittävän kiire tulisi aina kakaran perään... Ilo on nopea oppimaan ja varsin vauhdikas kaveri, joten Ilon myötä emäntäkin pääsee opiskelemaan uusia ohjauskuvioita. Mielenkiinnolla odotamme, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta lupaavalle ainakin tällä hetkellä näyttää! Ja pidämme peukkuja, että terveystarkastukset ovat ok.