Agility eli koirien esteratakilpailu on laji, jota voi harrastaa kuka tahansa. Se on avoin kaiken rotuisille koirille, myös sekarotuisille. Agilityssä menestyminen edellyttää koiralta yhteiskuntakelpoisuutta, hyvää fyysistä kuntoa, toimintakykyä ja ennen kaikkea hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa.
Agility on koiraurheilu, jossa liikunnallisuus on tärkeää. Säännöllisesti kilpailevan ohjaajan on jaksettava panostaa myös omaan kuntoonsa.
lähde: Suomen Kennelliitto
HUOM!
Kuvia ei anneta virtuaalikenneleiden käyttöön!
kuvat © Miia Sihvonen
Agility
Gamin kanssa aloitimme agilityn jatkokurssin heinäkuussa 2006 Hukka-Putkessa. Seitsemän kertaa ehti emäntä käydä Gamille opettamassa esteitä itsenäisesti, kertaalleen kokeiltiin myös ratana toisen seuran kentällä, ennen kuin mentiin jatkokurssille jatkamaan opiskelua...
Harjoituksen vuoksi kävimme myöskin möllikisoissakin kilpailun ulkopuolisina muutamaan otteeseen, mutta heti ensimmäisellä kerralla tulikin läpäistyä ns. tasokoe, joten jo tulevaksi talveksi oli Gamilla treenipaikka tiedossa ohjatussa ryhmässä.Gami vaikuttaa varsin kivalle agilitykoiralle. Motivaatiota ja yhteistyöhalua on kivasti ja naksuttimen kanssa on edistytty todella paljon ja yllättävän lyhyessä ajassa! Nopeasti Gami on omaksunut kaikki uudet asiat -tavallaan välillä jopa ihan huomaamatta. Gami on varsin ratavarma ts. ei pudottele rimoja ja kontaktit ottaa hyvin, kuten myös kääntyy pienessäkin tilassa ilman ongelmia. Pujotteluun osaa mennä itsenäisesti vaikeahkoistakin kulmista, osaa irtaantua ja muutoinkin Gamin meno on varsin sujuvaa - ainakin treeneissä. Kisatilanteet ovat vielä täysin asia erikseen, tosin sekin johtuu vain siitä, että itse emäntä ei uskalla luottaa koiraan, vaikka koira todellakin osaa asian!
Gami on yllättävän herkkä kintuistaan ja maaperän tukevuudesta. Se tuli todettua, kun huonolla puomilla erehdyttiin kerran menemään ja se notkuikin keskeltä. Sen jälkeen jonkin aikaa jouduimme tosissaan töitä tekemään, että herra menisi puomille, vaikka siihen asti oli puomi ollut suosikkieste.
Kehitystä on Gamille tullut entisestään, mutta myös takapakkeja. Näistä kaikista vain oppii, varsinkin emäntä. Keinua ja puomia olemme joutuneet uusiksi opiskelemaan ajan kanssa, kiitos epämiellyttävien kokemusten, mutta näistäkin on jo ohi päästy suurimmalta osin. Uusilla vierailla esteillä vielä Gami harkitsee tarkkaan, että uskaltaako niille mennä eli varmuutta vielä lisää kaivataan.
Yhdessä vaiheessa suurin ongelmamme oli se, että kisatilanteessa pillin vihellyksen jälkeen kehänauhan sisällä, koiruus oli yhdistänyt asiat: pilli = ei palkkaa pitkään aikaan = eipä voisi vähempää kiinnostaa. Joten jatkossa pyrimme siihen, että koiruus pysyy liikkeellä koko radan ajan ilman pysähtelyjä ja matkakin sujuisi radalla joutuisasti. Avitamme tätä sillä, että teemme yleensä lentävän lähdön. Gamia ei voi jättää odottamaan ensimmäisen esteen taakse, koska silloin heikäläiseltä lähtee motivaatio koko touhuun. Muutoinkin virheen tullessa ja sen korjauksessa Gami ottaa herkästi itseensä. Muistaisi vain emäntäkin vielä koko ajan pitää radalla ääntä ja kehua koiraa jopa virheiden aikana! Lisäksi hellekeli ei ole Gamin mieleen, mutta onneksi nyt viime aikoina ovat nuo kelit suosineet meitä. Hurjaa tahtia Gamille napsahteli nolla-tuloksia 2-luokassa, kun vihdoin ja viimein löysimme edes jonkinlaisen yhteisen sävelen. Emäntä on hyvin, hyvin tyytyväinen Gamiin, sekä vähän itseensäkin...
Nykyään Gami jo kisaa maxi 3-luokassa.
