Ilo © MiiaS
Faktaa:


Virallinen nimi
Ikurin Tantum Omeni

Kutsumanimi
Ilo

sukupuoli
uros

Syntymäaika
21.11.2008

Rotu
keeshond

Rekisterinumero
FI10728/09

Väri
hopeanharmaa


Koko
n. 45cm

Terveys
kyynärät 0/0
lonkat A/A
polvet 0/0
Selkä terve
Silmät OK (5.6.2009)
PHPT neg.
TGA neg.

Luonnetesti:
tulevaisuudessa

isä
Valindale Wisky Mak

emä
Ikurin Nefer Nefer

Kasvattaja
Pirjo-Liisa ja Martti Vatanen, Vesanka 

Sisarukset
Teo Fabi (u)
Tua Res VD (u)
Tu Duca (u)

HUOM!
Kuvia ei anneta virtuaalikenneleiden käyttöön!
kuvat © Miia Sihvonen

kasvu ja kehitys


Ikurin Tantum Omeni
 

Tulin emäntäni elämään varsinaisella ryminällä ja lyhyellä varoitusajalla, kuten Siru ennen muinoin. Liekö ollut kohtalon ivaa ettei emäntä löytänyt itselleen mieleistä pentua muista roduista, vaikka rotukirjoa läpi kävikin lapinporokoirien ohella? Oikeastaan hän ei varmaan loppujen lopuksi tiennyt itsekään, että mitä etsi? Ja lopulta vannoi ahkeraan ettei pentua tule taloon vuoteen tai pariin...

Mutta kuinkas kävikään? Kerran katsottuaan meikäläisen kuvaa kasvattajan sivuilta, iski kuin salama kirkkaalta taivaalta emännän tajuntaan tieto, että minä se olen ja tulen! Kuulemma iskin suoraan sydämeen ja kolahdin todella pahasti sokaisten emännän tajunnan. Ja täytin heikäläisen elämässä olleen oudon aukon, jonka Sirun poismeno oli jättänyt. Aukon, jonka vain kessu voi täyttää...
Tässäkin ilmeisesti oli ollut kohtalolla sormensa pelissä, koska juuri minä satuin olemaan vielä pennuista vapaana ja emäntä sopivasti lomalla, kun kotiuduin... Nimenikin on suomennettuna kutakuinkin "Enteen vuoksi"...  Ja mistä nimi "Ilo"? Yksinkertaisesti siitä syystä, kun emäntä huomasi itkevänsä ilosta, kun tajusi meikäläisen todellakin tulevan taloon... Hullua, mutta totta!

Emäntäni on haaveillut kohdalleni tulevaisuudessa tokoa, agilitya ja näyttelyitä. Sirun jälkiä meinaamme seurata, mutta aika näyttää onko minusta astumaan Sirun suuriin saappaisiin, jotka se jälkeensä jätti? Pienellä pojalla on kuitenkin vielä paljon kasvettavaa ja opittavaa ennen kuin niihin edes voi yrittää asettua, mutta harjoitus tekee mestarin - toivottavasti...

Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo lopulta tullessaan...

Tällainen olen, ainakin tällä hetkellä:
Riiviö: Siis todellakin Riiviö! Tämä varsinkin hihnalenkeillä tulee ilmi, kun päätän napsaista hampaillani hihnasta kiinni ja alan riehumaan sen kanssa kera hurjan ärinän. (Ja jääräpäisyyteni osaa tulla tässä vaiheessa ilmi...) Gamin häntä on edelleenkin mielestäni mielenkiintoinen, joten siihenkin pyrin aina tarraamaan, kun vain on mahdollisuus. Muutoinkin vielä edelleen keksin kaikkea jäynää, ne tosin ovat nykyään jo kohdentuneet pelkästään leluihini - onneksi.

Rohkea: En pahemmin arastele uusia asioita. Jokin yllättävä asia jos tulee esiin, pari kertaa pöhähdän sille ja sitten alankin jo uteliaana sitä tutkimaan, että mikäs se olikaan? Muutoinkin uusiin, vieraisiin paikkoihin uskaltaudun varsin reippaasti.

Iloinen: Nimi osui kyllä varsin hyvin kohdalleen! Otan elämästäni ilon irti aina kuin vain on mahdollista. Tunnustaudun ilopilleriksi!

Utelias: Joka paikkaan olen itseni tunkemassa...

Jääräpää: omaan luonteenlujuutta, heti ensimmäinen tai ei ehkä vielä viideskään kielto mene meikäläiselle perille. Mutta lopulta kyllä luovutan ja uskon emännän ärähdystä.

Kiihkoilija: Jos mielestäni on tiedossa jotain kivaa, koski se sitten vaikka treeneihin lähtöä tai vastaantulevia koiratuttuja tai ihan mitä vain, olen kuin höyryveturi. Joka paikkaan pitäisi minun päästä ja ehtiä, joten hösellän sitten senkin edestä ja pyrin menemään eteenpäin pää viidentenä jalkana.

Huoleton: "Don't worry, be happy" sopii minuun, todellakin! Minä vähät välitän siitä jos emäntä joutuu minua komentamaan. Pikemminkin vain vähän ravistan turkkiani ja unohdan komentelut... Jos Gami vie suustani/edestäni lelun, jolla olin leikkimässä, kohautan vain olkapäitäni ja etsin uuden lelun tilalle.

Leikkisä: Aina kuin vain on mahdollista, etsin ja köijjään emännälleni lelua leikittäväksi, olkoon se sitten vaikka kukon laulun aikaan työaamuna emännän juuri noustessa sängystä tahi juuri ennen nukkumaan menoa. Myöskin kaikki kotiimme tulleet vieraat löytävät sylistään leluja ja jos eivät heti sitä huomaan, niin laitan heidät kyllä sen huomaamaan kiipeämällä heitä vasten. Kovasti osaan tyrkyttää lelujani leikittäväksi!

Taistelutahtoinen:  Minulta löytyy taistelutahtoa ja paljon! Oli sitten hihna, vetolelu tai mikä lelu tahansa kyseessä, tarraan siihen liki yhtä tiukasti kiinni kuin terrieri konsanaan kera hurjan ääniefektin. Helpolla en leluani luovuta, vaan puren tiukasti kiinni ja nyhdän ja vedän sen minkä pienestä koostani saan vain irti! Ja tätä leikkiä jaksaisin jatkaa vaikka kuinka kauan. Osaan kyllä luovuttaa, ainakin emännän kanssa. Häneltä riittää vain pienen pieni sana "kiitos" tai pienen pieni murahdus, niin lelu on rauhassa heikäläisen käsissä ja itse istun kiltisti vieressä odottamassa lupaa käydä taas leluun kiinni.

Äänekäs: ja ääntä käytänkin varsin reippaasti varsinkin autosta ulos tullessani, tai mieluisaan paikkaan mennessäni (mm. agitreenit), jotta varmasti kaikki kuulevat minun tulleen paikalle. Myöskin kaikki tutut pitää äänekkäästi jo kaukaa tervehtiä...

Höseltäjä: hösellän sen verran reippaasti varsinkin leikkiessäni, että aina ei hampaat osu siihen minne pitäisi, vaan ne saattavat joskus löytyä emännän jalasta tai kädestä, kun vauhdilla yritän tarrata leluun kiinni. Pintanaarmuja onneksi vain... Kuten myös hösellän innokkaana, kun ruokani on tulossa, joten kolhuilta en ole välttynyt hyppiessäni ja pomppiessani ympäriinsä. Tosin kun ruokakuppi on maassa, silloin maltan kaikilla jaloilla seisten odottaa lupaa mennä kupille.

Kyntäjä: emäntä minut on tuollaiseksi nimittänyt, kun tykkään talvisaikaan auratulla kävelytiellä kyntää itseäni tietä vasten. Poski vasten maata, takamus korkealla ilmassa ja eikun vain eteenpäin...

Työskennellessäni:
Innokas: olen innokas oppimaan uusia asioita. Touhotan tosin joskus sen verran enemmän, että maltti olisi valttia, jotta se asia menisi paremmin perille. Yleensä pikemminkin teen ensin ja mietin vasta sitten, jos vain siihen on mahdollisuus.

Keskittymiskyky: on joskus varsin hakusessa, johtuen juurikin tuosta innokkuudestani. Mutta kun ne aivot palautuvat takaisin paikoilleen, keskityn varsin tiiviisti pyydettyyn tehtävään.

Fiksu: Asiat kolahtavat varsin reippaaseen tahtiin mieleni syövereihin, oli ne sitten toivottuja tai ei. Ja oppimiani asioita emännän yllätyksesi tunnun vielä omassa mielessäni kertailevan... Myöskin matkimalla toista, olen oppinut uusia asioita (mm. Gamia matkilla olen oppinut viemään emännälle tossut kylpyhuoneen ovelle saunan jälkeen).

Työmotivaatio: sitä löytyy ja paljon! "Aina valmiina" - periaatteella. Palkankaan suhteen en ole mikään kranttu, vaan kelpaa mikä tahansa: lelu, nami tai vaikkapa agitreeneissä putki....

Säpäkkä: pyydetty tehtävä suoritetaan vauhdikkaasti, oli sitten kyse agilitystä tai tokoliikkeistä. Asiaa ei jäädä pähkäilemään, vaan sen tehdään heti eikä melkein!


Saavutuksiani:

näyttelyissä 1 x ROP-pentu

Epävirallisia saavutuksiani:
* useita pehmoleluja tuhottu
* muutama Gamin vinkupallo/-lelu tuhottu ja silputtu
* reunalistoja maisteltu, kuten myös kirjahyllyä, työpöydän jalkoja, tuolin jalkoja, eteisen kaappia...
* tapettia revitty hivenen alas...
* vuodesohvan irtopäällinen tuhottu...